Sibeliuksen sävellykset ihastuttavat Suomessa ja maailmalla

syyskuu 23, 2017

Suomen kansallissäveltäjä, Jean Sibelius (1865–1957) laaja tuotanto on kiehtova ja monipuolinen katsaus klassisen musiikin aarteisiin. Hän sävelsi aktiivisesti 1880-luvun lopulta aina 1920-luvun loppuun. Sibeliuksen kynästä lähtivät maailmanlaajuiset hitit kuten Valse Triste ja Finlandia, sekä 1900-luvun levytetyin viulukonsertto. Sibeliuksen sävellyksiin kuuluu sekä pieniä ja helpommin ymmärrettäviä kappaleita sekä syvällisempiä mestariteoksia, kuten Luonnotar ja Tapiola.

Sibeliuksen sävellykset ihastuttavat Suomessa ja maailmalla

Sibeliuksen tyyli muuttui ja kehittyi hänen säveltäjänuransa aikana. Hänen ensimmäiset kappaleensa noudattelivat wieniläisklassismin ja varhaisromantiikan malleja. Myöhemmin hänen tuotannossaan seurasi kansallisromanttinen ja ekspressionistis-impressionistinen vaihe. Uransa parhaina vuosina Sibelius uudisti sävellystöillään sinfonista ajattelua ja kiteytti sitä tavalla, jotka nykytutkijat vasta selvittävät.

Hämeenlinna, Helsinki, Berliini ja Wien

Johan Christian Julius Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 8. joulukuuta vuonna 1865. Perhepiirissä häntä kutsuttiin Janneksi, setänsä Johan Sibeliuksen tavoin. Opiskeluvuosinaan hän löysi jo edesmenneen setänsä jäämistöstä nimikortteja, joissa setä oli käyttänyt nimenään ranskalaisittain Jean Sibeliusta ja alkoi käyttää niitä itseään esitellessä. Näin maailma on oppinut tuntemaan hänetkin Jean Sibelius -nimellä. Äidinkielenään Sibelius puhui ruotsia, mutta joutui opettelemaan suomea ennen lyseoon menemistään, sillä se on ainoa kieli, jolla Hämeenlinnassa sai suorittaa loppukokeen. Sibelius opiskeli musiikkia ensin Helsingissä ja myöhemmin Berliinissä. Helsingissä hänen aikansa kului Helsingin musiikkiopistossa, jonka rehtori Martin Wegelius innostui nuoren oppilaansa lahjakkuudesta. Viulusta tuli hänen pääsoittimensa ja myös konsertoi säännöllisesti. Opinnot jatkuivat 23-vuotiaana Berliinissä, jossa Sibelius sai myös ennen kokemattomia konsertti- ja oopperaelämyksiä. Jatko-opinnot veivät hänet Wieniin, jossa hän vietti seuraavan vuoden ja aloitti Kullervo-oopperan säveltämisen.

Hämeenlinna, Helsinki, Berliini ja Wien

Kalevalan maailma kiehtoi Sibeliusta

Sibelius palasi Suomeen vuonna 1891 ja jatkoi Kullervon parissa. Hän teki tutkimustyötä Kalevalan maisemissa ja tutustui runolauluun. Vuonna 1904 hän muutti perheineen Ainolaan, jossa oli sävellystyötä silmällä pitäen enemmän rauhaa. Hänen musiikkinsa menestyi hyvin jo kansainvälisestikin, mm. Englannissa ja Pietarissa. 1910-luvun alussa Sibelius matkusti paljon ympäri Eurooppaa ja vuonna 1914 hän osallistui Norfolkin musiikkijuhlille Yhdysvalloissa. Samalla matkalla hänet valittiin Yalen yliopiston kunniatohtoriksi. Myös hänen konserttinsa saivat Yhdysvalloissa lämpimän vastaanoton. Lupaavasti alkanut ura päättyi kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan. Lisäksi Sibelius käytti elämässään kausittain runsaastikin alkoholia, joka vaikutti hänen sävellystyöhönsä, vaikka myöhempinä vuosinaan hän onnistui palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Sodan aikana hän sävelsi kuitenkin yhden hienoimmista teoksistaan, viidennen sinfonian.

Kalevalan maailma kiehtoi Sibeliusta

Sodan päätyttyä Sibelius alkoi jälleen esiintyä ulkomailla. Vanheneva säveltäjä huomasi kuitenkin työnteon hidastuvan ja myös itsekritiikki kasvoi. Sibeliuksen viimeisiksi suuriksi töiksi jäivät sinfoninen runo Tapiola sekä teokset viululle ja pianolle, jotka julkaistiin vuonna 1929. Sibeliuksen viimeinen julkaistu sävellys oli Akseli Gallen-Kallela hautajaisiin sävelletty Surusoitto, jonka uskotaan perustuvan kahdeksannen sinfonian materiaaliin. Sibelius kuoli Ainolassa 91-vuotiaana vuonna 1957 ja hänet haudattiin hänelle rakkaan Ainolan puutarhaan.

Vuodenajoilla suuri vaikutus sävellystyöhön

Musiikkiopinnoissan Sibelius erikoistui vuorotellen sekä pianoon että viuluun. Hänellä oli absoluuttinen sävelkorva ja jo nelivuotiaana Sibelius kirjoitti nuotteja ja sointuja.

Sibelius kertoi ystävilleen, että vuodenajat vaikuttavat hänen mielialaansa paljonkin. Myös päiväkirjassaan hän kirjoittaa tuntevansa herkästi vuodenaikojen ja ilmaston vaihtelut. Hän koki erityisen raskaaksi ajan juuri ennen joulua, sillä silloin aurinko näkyy tuskin lainkaan. Tämä taipumus Sibeliukselle oli ollut lapsesta saakka, sillä hän kertoo numeroidensa huonontuneen jo koulussa syksyn edetessä. Keväällä hän tunsi jälleen olevansa täynnä elämää. Sibeliuksen työskentelyyn vuodenajat vaikuttivat siten, että depressiokaudeksi kutsumanaan aikana eli talven pimeydessä hän sai useimmat ideoistaan, joita työsti sitten valon ja energian lisääntyessä.

 

Filed in: Uutiset

About the Author:

Comments are closed.