Mozart oli musiikin ihmelapsi – mutta vasta harjoittelu toi sen esiin

syyskuu 2, 2017

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) edustaa monille klassisessa musiikissa neroutta ja suurta luonnonlahjakkuutta. Hänen kerrotaan pystyneen kirjoittamaan monimutkaisia kappaleita nuoteiksi sivukaupalla ulkomuistista – eikä hän tehnyt virheitä. Todellisuudessa hänen uskomaton taituruutensa oli suurelta osin väsymättömän työn ansiota.

Mozart oli musiikin ihmelapsi – mutta vasta harjoittelu toi sen esiin

Lahjakkuus voi johtaa läpimurtoon kymmenessä vuodessa

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylä on tutkinut luovaa lahjakkuutta. Hän muistuttaa, että kukaan ei synny neroksi, ei edes Mozart. Luovuuden tutkijat kuvailevat mielellään kymmenen vuoden sääntöä. Tämä tarkoittaa, että kymmenen vuotta vaikuttaa olevan minimiaika sille, että läpimurto millään tieteen tai taiteen alalla on mahdollinen. Tämä vaikuttaisi olleen tilanne myös Mozartin kohdalla. Hänellä oli takanaan kymmenen vuotta ahkeraa ja säännöllistä sävellystyötä, ennen kuin mestarisävellyksiä alkoi syntyä. Totta on kuitenkin se, että Mozartilla oli musiikin tekemiseen suuri luomisen palo ja innostus. Tämä ajoi häntä eteenpäin ja sai hänet säveltämään ensimmäiset pianokappaleensa vain viisivuotiaana. Erityisesti Mozartin tuotteliaisuus korostui hänen viimeisinä elinvuosinaan ja tuolloin hän mainitsi itsekin, että hänen on helpompi säveltää kuin olla säveltämättä. Motivaatio onkin tärkeä osa lahjakkuutta ja tuotteliaisuutta pidetään neron perusominaisuutena.

Yhdistelmä perimää, sopivaa ympäristöä ja sinnikästä harjoittelua

Lahjakkuustutkija Francous Gagné on esittänyt arvion, että lahjakkuudesta noin 60-70 prosenttia selittyy synnynnäisillä kyvyillä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että jokaisella kyvyllä on jonkinlainen geneettinen pohja, riippumatta siitä onko kyse muusikosta tai urheilijasta. Mozartin perheessä musiikillinen lahjakkuus vaikuttaa periytyneen vahvasti. Mozartin äidin, Anna Maria Pertlin suvussa oli useampia muusikoita. Myös Mozartin sisar, häntä viisi vuotta vanhempi Maria Anna osoitti musiikissa veljensä tavoin poikkeuksellista lahjakkuutta. Uusikylän mukaan se, että jollain on perinnöllinen lahjakkuus tietylle alalla ei vielä takaa menestystä. Tässä kasvatus ja vanhempien ja ympäristön tuki ovat merkittävässä roolissa. Mikäli ympäristö tukahduttaa luovuutta tai vaatii luontaisesti lahjakasta lasta sopeutumaan totuttuihin tapoihin, jää lahjakkuus helposti hukkaan. Tässä voisi olla toinen syy sille, miksi esimerkiksi muusikkous vaikuttaisi periytyvän. Geneettisen lahjakkuuden lisäksi tällaisissa perheissä kannustetaan luultavasti lapsiakin luovuuteen ja itsensä ilmaisemiseen musiikin kautta. Viisivuotias Mozart tuskin olisi alkanut säveltää kappaleita samalla tavoin ilman musiikille altistamista ja luovuuden tukemista.

Yhdistelmä perimää, sopivaa ympäristöä ja sinnikästä harjoittelua

Musiikin kautta hyväksyntää

Mozartin sisarukset olivat kuitenkin kiistämättä aivan poikkeuksellisen lahjakkaita. Heidän musiikilliset kykynsä olivat ammattilaistasolla viimeistään heidän täyttäessään kymmenen vuotta. Harjoittelussa heidän tukenaan toimi perheen isä, joka ei itse ollut menestynyt samalla tavoin säveltäjänä mutta osoittautui loistavaksi opettajaksi. Toisaalta isän vaativuus vaikutti Mozartin kehitykseen, sillä musiikki muuttui ainoaksi välineeksi, jonka avulla hän sai isältään rakkautta.

Musiikin kautta hyväksyntää

Hankala persoonallisuus vaikeutti työllistymistä

Isänsä oppien ansiosta Mozart osasi tarvittaessa käyttäytyä hovissa vaaditulla tavalla ja ymmärsi aateliston musiikkimieltymyksiä. Hän käytti asianmukaisia vaatteita ja peruukkia ja jakoi toisinaan jopa kohteliaisuuksia. Hän ei kuitenkaan suostunut alentumaan rooliin, jossa häntä kohdeltiin vain viihdyttäjänä, vaan halusi samanlaista kohtelua kuin aatelisetkin. Hovi olisi ollut säveltäjälle vakaa työpaikka, sillä tuohon aikaan säveltäjä oli käsityöläinen, joka elätti itsensä tilaustöillä. Hänen vaatimuksensa suuremmasta vapaudesta ja arvostuksesta olivat lopulta kuitenkin hoville liikaa ja Mozart sai potkut.

 

Mozart eli loppuelämänsä lähes varattomana, vaikka kirjoittikin useita menestysoopperoita kuten Don Giovannin ja Cosi fan tutten, jotka molemmat saivat yleisöltä välittömästi innostuneen vastaanoton. Vakituista työpaikkaa hän ei kuitenkaan enää saanut ja keisarin vaihtuessa hovikin lakkasi tilaamasta häneltä sävellyksiä. Vielä viimeisinä elinviikkoinaan kuumetaudin kourissa Mozart sävelsi Requiem-sielunmessua. Hän kuoli 5. joulukuuta 1791 äärimmäisen tuotteliaan sävellysuran jälkeen.

 

Filed in: Uutiset

About the Author:

Comments are closed.